Euroopan komission 1. maaliskuuta 2017 julkaisema Valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta: pohdintaa ja skenaarioita: EU-27 vuoteen 2025 mennessä kutsui unionin kansalaiset keskustelemaan yhteisestä tulevaisuudestamme. Kesäkuun 2019 Euroopan parlamentin vaaleihin jatkuvaa keskustelua alustamaan komissio lupasi lähikuukausiksi viisi keskusteluasiakirja seuraavista aiheista (s. 26):
• EU:n sosiaalisen ulottuvuuden kehittäminen;
• talous- ja rahaliiton syventäminen kesäkuussa 2015 esitetyn viiden puheenjohtajan raportin pohjalta;
• globalisaation hallinta;
• EU:n puolustuksen tulevaisuus;
• EU:n rahoituksen tulevaisuus.
Komission verkkosivu Valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta: Tie eteenpäin tarjoaa väylän sekä valkoiseen kirjaan että viiteen pohdinta-asiakirjaan liitteineen halutulla EU-kielellä (niin sanotusti painettuina versioina, joiden luettavuus kärsii pastelliväreistä ainakin tietokoneeni näytöllä).
Jos asiakirjan tunnistetiedot ovat selvillä, EU:n oikeusportaali Eur-Lex tarjoaa pääsyn eri kieliversioihin ja liitteisiin.
Globalisaation hallinta
Toukokuun 10. päivänä 2017 julkaistu “painettu” Pohdinta-asiakirja globalisaation hallinnasta (21 sivua) suomeksi (ja muilla EU:n virallisilla kielillä iiriä lukuun ottamatta) löytyi siis komission verkkosivun kautta.
Eur-Lexin kautta löytyy tunnistetiedon avulla ensin näkymä pohdinta-asiakirjan kieli- ja dokumenttivaihtoehdoista, sitten valinnan jälkeen (FI pdf) suomeksi grafiikkaa lukuun ottamatta paremmin luettavalla tekstillä:
Lukija voi siis valita. (Sivuviittaukseni tulevat koskemaan Eur-Lexin versiota.)
Uhka vai mahdollisuus?
Jo pohdinta-asiakirjan alkusanoissa (s. 2) hahmottuu eurooppalaisten kaksijakoinen suhtautuminen globalisaatioon (maapalloistumiseen), talouksien integroitumiseen ja elämän verkottumiseen muutenkin.
Seuraava kuvaus on karkea, mutta suuntaa antava.
“Pohjoisessa”
Esimerkiksi Alankomaissa ja Pohjoismaissa sekä osittain vientimestari-Saksassa vallitsee laaja yhteisymmärrys kansainvälistymisen ja globaalistumisen mahdollisuuksista, joita tulee hyödyntää hyvinvoinnin luomiseksi. Elinkeinoelämän lisäksi kutakuinkin samassa rintamassa ovat valtiovalta, ammattiyhdistysliikkeet ja maltillinen vasemmisto.
Otetaan tästä konkreettinen esimerkki läheltä: FinUnions, suomalaisten palkansaajakeskusjärjestöjen SAK:n ja STTK:n sekä akavalaisen neuvottelujärjestön, Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n yhteinen edustusto Brysselissä (yhteensä 1,7 miljoonaa jäsentä), Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Euroopan komission Suomen-edustusto järjestivät hiljattain sulassa sovussa yhteisen symposiumin “Millaisen EU:n haluamme?”.
EU-symposiumin tiivistelmän mukaan (s. 6-7) globalisaatiotyöryhmän puheenjohtajana toiminut FinUnionsin johtaja Aleksi Kuusisto katsoi avauspuheenvuorossaan, että Suomessa on perustellusti vahva yhteisymmärrys siitä, että EU:n on jatkossakin avattava markkinoita yhteisen kauppa‐ ja investointipolitiikan avulla.
Ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien sekä ympäristönormien painottamisen ja toteuttamisen osalta jäi kuitenkin myös eroavuuksia:
Työryhmän keskusteluissa kukaan ei kyseenalaistanut sitä, että kauppa sinänsä on tärkeää. Taloudellista kehitystä tarvitaan, jotta voidaan edistää sellaisia asioita kuten esim. ihmisoikeuksia ja hyvinvointia. Yhteisymmärrystä ei kuitenkaan löytynyt siitä kuinka paljon kauppasopimuksia tulisi välineistää muille alueille eikä siitä kuinka vahvoja sääntöjä ja niiden toimeenpanoa sopimuksiin tulisi pyrkiä saamaan. Käytännössä työryhmässä vallitsi kuitenkin yksimielisyys siitä, että EU:n on pyrittävä vahvistamaan maailmantalouden sääntelyä, myös kauppasopimusten avulla. Useissa yleisöpuheenvuorossa peräänkuulutettiin erityisesti vahvempia ympäristösääntöjä. Myös yhteyttä kehityspolitiikkaan korostettiin ja nostettiin esiin investointisuojaan liittyviä kysymyksiä. .
“Etelässä”
Ranskalla taasen on pitkät perinteet omavaraistalouden ja suojamuurien rakentajana, mikä näkyy ei vain taloushistorian ja poliittisen historian, vaan myös maan kirjallisuuden klassikoiden kautta. Jopa talouden ja Euroopan vapauttajana esiintyvä presidentti Emmanuel Macron vaatii tuon tuostakin epälojaalin kilpailun suitsimista sekä EU:n sisämarkkinoiden sisällä että kansainvälisessä taloudessa. Kaikkialla vaaniva “uusliberaalin globalisaation” uhka kerää kaduille vastarintaliikkeiden (mouvements altermondialistes) aktivistit ja ammattiyhdistykset sekä “ekologistien” ja muiden vasemmistolaisten liikkeiden väkeä, unohtamatta maanviljelijöitä. Samansuuntaista henkeä löytyy joistakin EU:n eteläisistä jäsenmaista.
Kilpailukyky vai siilipuolustus?
Vapaakaupan edistäjien ja vastustajien välinen syvä juopa saa komission toimimaan ja kirjoittamaan kieli keskellä suuta. Toisaalta komissio haluaa että Euroopan yritykset hyödyntävät kansainvälistymisen nykyisiä mahdollisuuksia ja tahtoo luoda uusia, toisaalta komissio haluaa suojella sekä taloutta että tuntoja.
Talouden ja elämän murroksessa rannalle jääneiden tunnot ja kohtalot muistuttavat globalisaation osalta asetelmia, joista keskustellaan Euroopan unionin sosiaalisen markkinatalouden, EU:n sosiaalisen ulottuvuuden ja sosiaalisen pilarin kohdalla.
***
Kilpailukyvyn, siilipuolustuksen ja hyvinvointivaltion roolista keskusteltaessa ollaan jopa poliittisen filosofian ytimissä ja ainakin politiikan peruskysymyksissä.
Kuinka unionin kansalaisten ja yleinen etu tulevat kuuluviin, jos aiheista käydään 27 erillistä kansallista keskustelua?
Ralf Grahn
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti